Tuoksuista

Tajusin, että tämä teksti kaipaa seurakseen kuvia, joten sen julkaisu viivästyy, kunnes LightRoomini toimii jälleen. Jutun kuvat liittyvät tai eivät liity annettuihin aiheisiin. Tämä on myös ensimmäinen suomeksi julkaistu teksti aikoihin. Tiedä häntä (tiedä pää) miksi. Mielestäni tekstit pitää kirjoittaa sillä kielellä, jolla ne tulevat päähän. Käännöstyö johtaa aina lopulliseen tuotteeseen, joka eroaa alkuperäisestä: sanojen merkityksiä ei yksinkertaisesti voi kantaa kielestä toiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä on saksan adverbi darauf (dauf), jota käytetään preposition ja pronominin sijaan. Merkityksen käännössä lähelle pääsee englannin after, mutta sillä ei voi viestittää daraufin "sen lisäksi, siitä huolimatta" merkitystä samalla tavalla. Tämä ei kuitenkaan liity tämänpäiväiseen aiheeseemme.

Tuoksut. Tuoksut ja hajut tuovat mieleen muistoja ja ovat maailman hahmottamisen kannalta oleellinen osa. Niihin tulee kuitenkin harvoin kiinnitettyä todella huomiota. Kaikki tietävät, miltä vastaleikattu nurmikko tuoksuu. Mutta miltä tuoksuu nurmikko, kun sitä ei ole leikattu? Miltä tuoksuu sade, tai ukkonen?

Avasin maanantai-iltana pystyvaatekaappini nostaakseni pesussa olleet kauluspaidat takaisin kaappiin. Kaappi tuoksui vanhoilta nahkakengiltä. Tuoksu ei ollut vanhojen, hikisten tennareiden aroma tai kenkäkaupan uudenkarheiden nahkakenkien odeur, vaan nimenomaan vanhoille nahkakengille uniikki tuoksu: yhdistelmä kulunutta nahkaa, useita kerroksia kenkälankkia ja jotain muuta. Tuoksusta tulee minulle mieleen isoisäni, joka on sinänsä loogista: ovathan kyseessä isoisäni vanhat kengät. Meidän jalkamme sattuvat olemaan täysin samaa lestiä, ja pelkkä pohjallisten vaihto siunasi käyttööni mukavimmat juhlakengät koskaan.

Meillä oli toisessa lapsuudenkodissani - talossa, jossa asuin kunnes muutin omilleni - puulämmitys: jumalattoman suurella vesipannulla varustettu päältäladattava polttouuni, joka veti muutaman täyden banaanilaatikollisen polttopuita kerralla. Olen useammin kuin kerran saanut kuulla haisevani savulta seuraavana päivänä, vaikka en olisi edes käynyt pannuhuoneessa. Savun haju on minulle kotoisa, jopa mukava tuoksu, ja tunnistan jopa joitain puulajeja niiden savun tuoksusta. Kun monelle savun haju on pistävä ja epämiellyttävä, minulle se tuo mieleen vanhan kotitalon ja fyysisen työn (polttopuut eivät ikävä kyllä siirtyneet uuniin itsestään, tai edes muuttuneet kokonaisista puista polttopuiksi ilman moottorisahan ja kirveen avustusta). Minä nautin savun hajusta, tai kenties oikeammin affektionaalisesti savun tuoksusta.

Entä kerrostalojen varastot ja pyöränkumien haju? Erityisesti ulkoiluväline- ja pyörävarastossa tämä on lähes aina huomattavissa. Kylmäkellarien kostea tuoksu? Kuuma asfaltti? Vanha, halvalle paperille painettu kirja? Veden tuoksu? Veden tuoksu tuo minulle aina mieleen kalastamisen, sillä joskus todella pienenä assosioin tuoksun ongittuihin ahveniin ja särkiin.

Ihmiset leimautuvat tuoksuihin erityisesti nuorena kohdatessaan tuoksuja ensimmäistä kertaa, ja näin tuoksut tuovat usein mieleen lapsuusmuistoja. Minä nautin tuoksuista, joskin makuni on hieman omintakeinen - esimerkiksi vanhoine nahkakenkineen.