Rooleja

Milloin olet viimeksi toivonut olevasi joku muu, tai muunlainen? Olevasi jossain muualla, tekeväsi jotain toista työtä, opiskelevasi jotain toista alaa, puhuvasi toista kieltä? Oletko joskus toivonut eläväsi toisessa, erilaisessa ajassa tai kulttuurissa? Oletko koskaan ajatellut, että elämäsi on harmaata ja ankeaa ja toivonut siihen nopeaa, radikaalia muutosta?

Äskeisestä sarjasta kysymyksiä löytyy luultavasti lähes jokaiselle ainakin yksi kohta, johon voi vastata kyllä: suurin osa mesitä on kuitenkin elänyt teini-iän tiimellyksessä, jolloin mikään ei oikein kelpaa. Koska on kuitenkin mahdollista, että joku vastaa jokaiseen kysymykseen "ei", tässä on toinen sarja kysymyksiä.

Oletko koskaan lukenut fiktiivistä kirjaa, novellia, kertomusta, tai sarjakuvaa? Oletko koskaan kuunnellut tai kertonut tarinoita tai juttuja? Oletko koskaan pelannut peliä tai leikkinyt leikkiä, jossa olet ottanut jonkun toisen roolin?

Kaikki äsken kysymäni kysymykset mahtuvat yhden kattotermin alle. Kyseessä on eskapismi. Aikuisia, jotka pelaavat tietokonepelejä, pilkataan usein, koska hei eivät "osaa kasvaa irti lapsuuden leikeistään". Samalla "tavallisten" aikuisten keskuudessa burnoutit, downshiftaaminen, masennus ja kaikki muut loppuunpalamisen ongelmat rehottavat voimakkaampina kuin koskaan.

Vaihtoehdot laskevat ihmisen onnellisuutta. Jos kaupassa on tarjolla vain yhtä virvoitusjuomaa, juo sitä onnellisempana, kuin jos valitsee kymmenestä tai viidestäkymmenestä vaihtoehdosta yhden. Nykyaika tarjoaa jatkuvasti enemmän vaihtoehtoja, joka aiheuttaa ihmisille ahdistusta: entä jos valitsen väärin?

Pelaaminen, lukeminen, leikkiminen, tarinankerronta, oman roolin asettaminen syrjään hetkiseksi, jonkun toisen saappaisiin astuminen vähentää todistettavasti tätä stressiä ja ahdistusta. Jonkin toisen roolin omaksuminen antaa perspektiiviä, mahdollisuuden asettua itsensä ulkopuolelle, aivan uudenlaisen reflektion keinon. Tehkää siis jotain, joka heittää teidät pois tutusta ympäristöstänne. Lukekaa fiktiota, astukaa Paul Atreidesin (Dyyni), Aylan (Maan lapset), Elizabeth Bennetin (Ylpeys ja ennakkoluulo), Adam Jensenin (Deus Ex: the Human Revolution) tai the Kidin (Bastion) kenkiin ja käykää jossain aivan muualla. Jos mikään ennalta luotu maailma ei tunnu hyvältä, tehkää omanne. Larpatkaa, cossatkaa, ropettakaa, tehkää teatteriharjoituksia tai käykää tulkitsevan nykytanssin kurssi. Tehkää jotain, jossa olette joku muu. Se on kaiken päälle vielä hauskaakin!