Kalenteripukeutujat

Viikonlopun vaihteessa oli, kuten moni varmasti huomasi, melkoisen lämmin. Sunnuntaina keli oli suorastaan kesäinen, eikä maanantaikaan ollut missään määrin kylmä. Sunnuntaina kävin itse lenkillä, verkkarit ja ohut pitkähihainen päällä. Lähikauppaan lähdin illemmalla shortseissa ja t-paidassa, kun en jaksanut etsiä lämpimämpää päälle - ei tarvinnut. Maanantaina lähdin yliopistolle kauluspaidassa, hihat käärittyinä, farkut jalassa.

Kertaakaan minulla ei ollut kylmä, enkä kokenut olevani alipukeutunut: jos ulkona on 18 astetta lämmin, ei sinne mielestäni todellakaan tarvitse äskeisiä mainittuja enempää vaatteita. Toki ymmärrän, että viihdyn itse viileässä, ja näin pukeudun selvästi kanssaihmisiäni kevyemmin lähes aina. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että vastaani tuli pipoon, kaulaliinaan, kevyttoppatakkiin ja tumppuihin sonnustautuneita vilutaistelijoita kymmenittäin.

Kalenterin yläreunassa komeilee syyskuu, ja puolet päivistä on jo ehditty ruksia yli, joten suomalainen siirtyy kylmän sään varustukseen, huolimatta siitä miltä ikkunasta näyttää tai mitä lämpömittari sanoo. Sama ilmiö näkyy heinä- ja elokuussa: nyt on kesä, joten ei voi olla kylmä. Vaikka ulkona olisi kahdeksan astetta, sinne mennään shortseissa ja t-paidassa, koska Suomi-Finland-Perkele.

Kalenteripukeutumisessa itsessään ei ole mitään vikaa: jokainen saa laittaa päälleen mitä tahtoo, kiinnittäen huomiotaan vain arbitraariseen ajanmittausjärjestelmään. Mutta jos näin tekee, minua ei saa katsoa pahasti siksi, että olen omasta mielestäni sään mukaan pukeutunut, eikä minulle saa tulla valittamaan siitä, että ulkona on liian kuuma/kylmä/nihkeä. Tai siis saa, mutta sympatia voi olla kiven alla.

Pukeutukaa miten tahdotte, mutta älkää nillittäkö minulle siitä, miten minä pukeudun. Olkaa ennemmin onnellisia siitä, että minulla on vielä vaatteet päällä.