Rakkaudesta

Mikä on ensimmäinen konnotaatiosi sanasta rakkaus? Entä rakastua? Tässä on meillä malliesimerkki latautuneesta sanasta. Rakkaus on suomen kielen latautuneimpia sanoja: jäyhä suomalainen mielenlaatu ei taivu herkän konseptin ympärille. Milloin olet viimeksi kuullut keskustelussa jonkun rakastuneen johonkuhun? Ei kukaan koskaan rakastu, vaan ihastuu. Rakastuminen tarkoittaa jotain massiivista, jotain kaikenkattavaa, jotain, joka pitää sisällään sen, että haluaa yhteisen punaisen tuvan vaikka sitten rivitalon päästä, kaksi koiraa tai kissan, lapsia, yhteisen asuntolainan ja onhan tuo rakastuminen muutenkin kauhean lopullista. Mutta kun ei ole.

Suomi on kielenä kansansa kuva. Jäyhä, katajainen kansa istuu savuisissa tuvissaan, ei hymyile eikä varmasti keskustele, ainakaan tunteista. Paitsi päissään, ja sitä ei lasketa. Rakastuminen on akkojen juttu, jota akatkaan eivät nykyään enää tee, kun siitä tulee niin kauheasti paineita ukolle saman tien, juoksee pian karkuun. Tunnesanoja on naurettavan vähän, ennemmin laajennetaan vanhan sanan merkitystä kuin keksitään uusi: eihän tunteista kuitenkaan puhuta, mihin niitä sanoja tarvitaan. Vertailkaa joskus joutessanne esimerkiksi suomen ja englannin, ranskan tai vaikkapa italian tunteita kuvaavia sanoja. Ihan noin määrän puolesta.

Kuten jo ylempänä mainitsin, suomen kielessä on vaihtoehto termille rakastua. Nimittäin ihastua. Ikävä kyllä ihastua on esimerkki sanasta, jonka merkityskenttä on yksinkertaisesti liian laaja. Vaatteisiin kaupan ikkunassa ihastuu. Alakoululainen ihastuu, ja päätyy vetämään toista ponihännästä. Teini ihastuu, ja istuu sitten puistonpenkillä tai vastaavassa paikassa vaivaantuneessa hiljaisuudessa kaksikymmentä minuuttia koska ei saa suustaan lausetta "mä oikeestaan pidän susta". Ihastuuko aikuinen? Ihastuminen tuntuu terminä kuvaavan enemmän juuri sitä kömpelöä, haparoivaa ensirakkauden esiastetta. Kuitenkin vaihtoehtona on rakastuminen, joka luo heti kuvan tarrautuvasta roikkujasta, joka haluaa saman tien lapsia ja yhteisen auton.

Muissa kielissä ongelma on ratkaistu helposti. Rakkaus on sana, jonka konnotaatiot eivät välittömästi ole kuin se kuuluisa pallo jalassa, tai kentästä löytyy muitakin sanoja, jotka antavat liukuvalintaan vaihtoehtoja. Japanilaiset ovat myös ottaneet omanlaisensa lähestymistavan tähän kaikkeen: japanissa on yksi sana, jota käytetään sekä rakastumisesta että ihastumisesta. Tuntuu toimivan heille. Toimiiko meidän kaksisanainen järjestelmämme, joka jättää kaiken ääripäiden välistä pois? Voihan kumpaa tahansa termiä levittää, mutta kuinka toimiva valinta se sitten on?

Nämä esimerkit on tietysti vedetty railakkaasti yli, mutta ongelma on silti olemassa. Olemmeko me suomalaiset yksinkertaisesti kansana nielleet sellaisen rautakangen, että emme pääse yli siitä jäykkyydestä, joka meihin on kansakuntana asettunut? Ei rakkaudesta tai rakastumisesta puhuta suomessa, siitä kirjoitetaan lauluja ja runoja. Nekin ovat usein synkkiä, koska ollaanhan sitä kuitenkin Suomessa. Tästä aasinsiltana jätän teille valokuvan ja runon. Kenties jotkut kuvassa ovat ihastuneet, ja toiset rakastuneet. Kenties joku valittelee termien ongelmallisuutta. Runolla ei ole nimeä, ainakaan vielä.

Hän rakastaa tulenpalavasti, koko sydämellään
hän menee eräänä päivänä naimisiin
he saavat lapsen, tai useampia.

Hän rakastaa tottumuksen voimalla
hänen rakkaudessaan näkyy vuosien paino
ja hänen puheessaan tuhannet yhteiset muistot.

Hän rakastaa vuoron perään kuin tyttö tai kuin nainen
ja hänen rakkaudessaan on tulevaisuus
valmiina odottamassa.