Yleensä teknologia ei hämmästytä minua arkipäivän tasolla: olen kasvanut teknologisen kehityksen kärkiaallon kanssa käsi kädessä ja ollut kaikesta uudesta riittävästi innostunut (samoin kuin scifi-intoilija), joten yllätykset ja hämmästyminen ovat yleensä harvassa.
Tänään, tällä hetkellä, aloin kuitenkin miettimään tämänhetkistä tilannettamme, ja ihan oikeasti hämmästyin. Kun siis.
Istun itse kirjoittamassa tätä blogitekstiäni läppärillä, samalla kun lataan päivityksiä kahteen peliin. Itsessään tämä on nyky-yhteiskunnassa melko arkipäiväistä. Teen sitä kuitenkin käyttäen puhelintani wifi-hotspottina samalla, kun lataan sitä verkkovirrasta. Tietokoneeni siis lähettää pakettipyynnön puhelimeeni, joka lähettää sen puhelinverkon läpi palvelimelle Ruotsiin, joka taas palauttaa pyydetyt paketit. Tämä koko hupi on nopeampaa kuin lankoja pitkin tullut internettini viisi vuotta sitten.
Kaverini tuossa pöydän toisella puolella taas on sateliitin välityksellä yhteydessä sekä pilvipalveluun, josta kuuntelemme musiikkia että ystäviimme Englannissa, reaaliajassa. Ja tämä kaikki tapahtuu mökillä, jonne ei ole edes tullut puhelinlinjaa yli kymmeneen vuoteen.
Aloin pohtimaan tätä, kun puhelimeni soi katkaisematta mitään äsken mainituista tapahtumista. Vaihteeksi hämmästyin. Hyvä näin, koska välillä on syytä muistaa, miten siistissä tulevaisuudessa me oikeasti jo tänään elämme. Hoverboardeja ei ikävä kyllä ole vieläkään, vaikka Paluu Tulevaisuuteen tuli ja meni, mutta ihan oikeasti. Siistiä.
This work is licensed under a Creative Commons Attribution Non-commercial International 4.0 Unported License.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti