Hiatus

Noun

hiatus (plural hiatus or hiatuses)

1. A gap in a series, making it incomplete.
2. (linguistics)
   1. A syllable break between two vowels, without an intervening consonant. (Compare diphthong.)
   2. The condition of having such a break.

      Words like reality and naïve contain vowels in hiatus.

3. A gap in geological strata.
4. (anatomy) An opening in an organ.

   Hiatus aorticus is an opening in the diaphragm through which aorta and thoracic duct pass.

5. An interruption, break or pause.
6. A vacation, break from work.

   The band took a hiatus for three months.

    

Tänään tekstin kannalta tärkeää ovat kohdat 5 ja 6, sillä ne kuvaavat tämän blogin tilaa tänä vuonna tähän asti. Henkilökohtaisesti kohta 2 on myös minulle läheinen, koska en puolet ajasta tunnu osaavan puhua. Se ei kuitenkaan liity kauheasti tämän päivän asiaan.

Miksi tämä aihe on merkityksellinen tai mielenkiintoinen? Eihän se ole, itsessään. Ihmiset lopettavat kirjoittamisen milloin mistäkin syystä, ja erityisesti blogit ovat usein hetken lapsia, jotka hylätään kun siltä tuntuu. Paljon merkityksellisempää onkin, miksi kirjoittaminen aloitetaan, tai erityisesti miksi se aloitetaan uudestaan.

Itselleni syy oli melko yksinkertainen. Istuin yliopiston kirjaston kahvilassa kirjoittamassa opetusfilosofiaani, kun tajusin, että oikeastaan nautin sen kirjoittamisesta. Miettikää nyt, nautin, pakollisesta opiskelusta. Eihän se nyt näin voi olla! Pysähdyin siis tämän ajatuksen äärelle ja ruokin narkomaniaani hakemalla kupin kahvia, jonka ääressä pohtia äskeistä valaistumista. Lopulta minun oli pakko päätyä ainoaan loogiseen johtopäätökseen, joka itseään tarjosi: kirjoittaminen ajatusten jäsentämisen keinona toimii, ainakin minulle. Paperilla viivoina tai näytöllä merkkeinä se, mikä oli äsken melko usein melkoisen käyttökelvoton sekamelska sekalaisia ajatuksia kiteytyy täysin eri tyyppiseksi. Aika harvoin sieltä mitään kristallia saa, varsinkaan siihen paperille, mutta jotain tapahtuu silmämunien takana, kun täytyy oikeasti keskittyä ainakin osittain siihen, mitä tuottaa.

Kaikkiaan syy ei minun osaltani jää kuitenkaan tähän, ja tuon ylemmän pointtini todistaa, että tulin miettineeksi tätä kirjoittaessani edellistä kappaletta. Toinen syy sille, miksi kirjoitan, on luultavasti vähintään alitajuisesti selvä kaikille, jotka minut henkilökohtaisesti tuntevat: kertominen on minulle intohimo, suorastaan elinehto. Kerron jatkuvasti kaikkea, jopa normaalit keskusteluni saavat usein kertomuksen muodon. Jos kertomuksia ei satu putkahtelemaan suustani ulos, niitä kehkeytyy jossain syvemmällä. Maailma on minulle tarinan muotoinen, ja se kaipaa kertojaa.

Lupasin maanantaina puhua myöhemmin muutaman sanan tulevaisuudesta. Tuo myöhemmin on nyt saavutettu, joten aion asettaa itselleni haasteen. Kesäkuukausia, jos nyt jo alkanut lasketaan mukaan, on neljä. Näiden kuukausien aikana aion aivo-oksentaa tähän mediumiin vähintään neljäkymmentä kirkasta järjen kukkasta tai kenties kokonaisuutta kuvia, joita sitten saa ihmetellä. Nopeasti laskien tämä tekee noin yhden postauksen kolmessa päivässä, mutta en aio olla aivan näin tarkka aikajaksojeni suhteen. Pyrin siihen, että ennen syyskuun ensimmäistä voisi kuitenkin sivupaneelista ihmetellä kohtaa 2012 (40). Katsotaan miten käy. Lupailin kuviakin, joten tässä muutama sellainen. Vaikka talvi on jo mennyt, voi sitä vielä fiilistellä. Tässä siis vähän fiilareita lumisemmista keleistä. Muistakaa nämä, kun kesällä on liian kuuma!